Olimme siis Taiga kanssa osallistumassa Punkalaitumella Hiidenhelmessä järkättyyn pelastuskoirien jälkileirillä, kouluttajana Maikku Mönkkönen. Paikka oli tosi kiva, ja maastojakin löydettiin, vaikka lunta maassa olikin vielä ihan reilusti. Harjoituksia oli lauantaina ja sunnuntaina. Oli myös erittäin opettavaista nähdä viikonlopun aikana erilaiia harjoitteita ja koiria ja pohtia suorituksia sitten porukalla :-) Paljon jäi leiristä käteen!

Taigan lauantain harjoitu oli ensimmäinen pelastusjäljelle tähtäävä treeni meidän historiassa. Taiga näki jäljentekijän lähdön ja tekijä jäi sitten jäljen päähän pakkapurkin knassa. taiga sai maalimiehestä ilmavainun ennen jäljelle lähtöä, mutta lähti kuitenkin hienosti jäljelle aloituskohdasta. Yhtään jälkitreeniä ei sitten viime syksyn oltu otettu ja tämäntyyppinen treeni oli jo sellaisenaankin uusi. Hienosti meni! Muutaman kerran kuono nousi, jolloin pysähdyin ja matka jatkui vasta, kun nokka oli taas maassa. Lumella jäljestäminen ei ollut millekään leirin koiralle mikään ongelma. Taiga löysi ja riemastui kun jäljen päässä oli ihminen. Ilmaisu olisi saanut olla varmempi. Päivän päätteeksi tein vielä itse jäljen Taigalle sen katsellessa vieressä. Jätin päähän purkin ja sitten mentiin. Oli jo intensiivisempää jäljestämistä kuin tuo ensimmäinen harjoitus, mutta toisaalta nyt ei koirallakaan ollu ilmavainua maalimiehestä (nythän palkkana oli "vain" purkki )

Sunnuntaina otettiin ensimmäiset jäljennostoharjoitukset. Tämän takia oikeastaan leirille tulimmekin. Otettiin harjoitus jana-tyyppisesti siten, että janalla oli kaksi jälkeä: ensimmäinen vasemmalle ja toinen kauempana oikealle. Ekan noston kanssa oli vaikeuksia. taiga otti jsotain syystä takajäljen. Vedin sen pois ja otettiin uudelleen. Seistiin ja seisitiin ja koira oli ihan pallo hukassa, että mitä pitää tehdä. Mutta sitten syttyi joku lamppu ja jälki löytyi ja tyttö lähti hyvin ajamaan sitä oikeaan suuntaan.Liekö paineistunut, kun toin sen pois jäljeltä vai eikö vain yksinkertisesti ymmärtänyt mitä kuuluu tehdä? Ehkä molempia..Toiselle nostolle ei ollut suuria odotuksia. Maikku lähti janlle mukaamme ja kuljettiin se melkein pellon laitaan saakka..Meillä kummallakaan ei ollut aavistusta missä jälki menee ja mä olin jo aivan varma, että ollaan huitaistu ohi: vaan eipä oltu! taiga nappasi nyt hienosti ja itsevarmasti jäljen oikeaan suuntaan :-). Parissa käännöksessä tuli vähän ongelmia, mutta ne selvitettiin ja jäljen päähänlöydettiin. Se meni hienosti, kouluttajankin mielestä. koira otti jäljen, vaikka oltiin kouluttajan kanssa selkeästi epätietoisia missä jälki menee. Sitä ei tosiaankaan näe hangesta niin päivänselvästi kuin luulisi.Hyvä päätös leirille meidän osalta.

Nyt pitää harjoitella sekä jälkeä suoraan tienlaidasta että nostoja. Koira tarvitsee paljon boostausta, jotta se olisi röyhkeämpi ja itsevarmempi jäljellä: nöyryyshän näkyi myös lauantain treenissä, kun koiralla oli ilmavainu molarista, mutta lähti jäljestämään kun käskettiin. No, eiköhän treeneilä saada lisää itsevarmuutta koirallekin :-)