Kokeen jälkeen alkoikin taas hyytävä pakkasjakso, joten treenaamiset on tauolla tällä hetkellä oikeastaan kokonaan.Taiga on jo vähän että boooring ;) Olen kuitenkin yrittänyt käyttää tämän ajan nyt hyödyksi ja vähän miettiä näitä meidän tänttäröimisiä tokon ihmeellisessä maailmassa. Minusta kuitenkin tuntuu, että vaikka miten hienoja kuvioita filosofoin, en saa niitä siirrettyä käytännön harjoitteluun...Mutta tuleepahan itselleen edes fiksu olo, kun vähän yrittää ajatella ;)

Käyn läpi muutamia liikkeitä ja pohdin syy-seuraussuhdetta sekä mietin koetilannetta verrattuna harjoitustilanteeseen. *Kuulostipa hienolta ;) Tervetuloa Oonan ja Taigan tokotiede-konfrensiin, heh ;)*

Seuraaminen: Tämä on nyt kolmessa viimeisimmässä kokeessa vähän tökkinyt..Pisteet ovat olleet kasin pintaan, mutta jotenkin armopalalta nekin ovat tuntuneet, kun suoritus ei ole ollut oikein sitä mitä voisi odottaa. Seuraamista meillä harjoitellaan _paljon_.\"Paljon\" ei tässä tapauksessa tarkoita sitä,että seurauttaisin kilometritolkulla, mutta käytän sen harjoitteluun silti paljon aikaa (ja palkkaa).Teemme runsaasti paikallaan käännöksiä, askeleita, peruutuksia, liikkeen aloitus-harjoituksia, käännöksiä.Temponvaihteluita voisi tehdä enemmän, niitä harjoittelen vain \"pakon edessä\" eli kun on kokeet näkyvissä. Tässä voi piillä syy siihen, miksi seuraaminen alkaa falskata juoksuosuuden aikana/jälkeen.. Seuraamisen alku on toistaiseksi lähtenyt aina hyvin: hyvä kontakti, paikka, into, kaikki. Pysähtymisen kanssa on myös tupellettu kokeissa.. Pysähtymistä harjoiteltiin syksyllä runsaasti johtuen vinosta asennosta: nyt on pysynyt suorassa kokeissa, mutta istuminen on ollut hidas.

Mitä tehdä?

* Taiga on herkkä koira.Se lukee minua kuin Iltsikan lööppiä ja aistii nanosekunnsita minusta huokuvan epävarmuuden ja paineen. Tämä on ollut tiedossa. Kokeissa toki aina jännittää ja seuraaminenhan se on paikkamakuun jälkeen se ensimmäinen yksilöliike. Uskon että jännitys tuntuu vielä tässä vaiheessa: mutta miksi se liike sitten lähtee niin hyvin? Seuraamisen paikka hukkuu ja kontakti putoilee vasta liikkeen loppuvaiheessa, luulisi että siinä vaiheessa jännitys on jo hälvennyt.Seuraavan liikkeen kohdalla en enää juuri tunne jännitystä, silloin olen jo ihan satasella tilanteessa mukana enkä jouda jännittää. Esim.pysähtyvissä liikkeissä seuraaminen on ollut hyvää. Kuten sanottu, en treenaa kovinkaan usein pitkää pätkää seuraamisessa, vaan pätkät ovat useimmiten lyhyitä. Voisko tämä vaikuttaa seuraamisen loppuosaan? Koira hämmentyy kun palkkaa ei kuulukaan: \"teenkö jotain väärin\"-tyyppinen tilanne.

-->Eli kuvioon voisi ottaa enemmän pitempiä seurauttamisia ja palkka vasta lopussa.Nyt palkkaan paljon kesken liikkeen.Oikeastaan palkkaan niin aina...

Luoksetulo: Vauhtia on. Pysähdys useimmiten hyvä.Tähän mennessä olen palkannut joko suoraan pallolla tai sitten heti pysähdyksen jälkeen.Kokonaisena olen ottanut liikkeen koe huomioiden ehkä kolmesti *kauheen fiksua*.Pysähdyksiä olen treenannut myös puun/lyhtypylvään kierroilla ja tämä on mielestäni toiminut ihan mukavasti, ollen myös vaihteluna perinteiseen treenaamiseen :) Luoksetulon loppuosaan ei olla paneuduttu lainkaan, se on sujunut itsestään.Niin, niillä muutamilla kerroilla kun se on tehty..Sattumalla lienee osuutensa asiaan? Ei kai siinä loppuosassa mitään vaikeaa sinänsä ole, mutta koko liikkeen kannalta jokaisen osa-alueen huolellinen läpikäynti ei liene pahasta. 

Mitä tehdä?

*Mistään isosta asiasta ei ole kysymys. Pysäytys tuli T:lle jotenkin yllärinä kokeessa, johtuen just siitä että pysäytystä on vasta talvesta harjoiteltu kunnolla.Tokihan se on opeteltu ja idea oli tiedossa, mutta aika hätäisesti, myönnän, liike pistettiin pakettiin. Tai no, ehkä puoliksi paketiin ;) 

-->Joten vahvistetaan pysäytystä eri harjoituksilla ja tehdään liikettä myös kokonaisena. Väliin toki suoria, jottei seuraavaksi tarvitse alkaa itkeä kadonneen vauhdin perään ;)

Ruutu: Tätäkin tehdään säännöllisesti, joten jotain ajatuksia on hyvä heittää ilmaan. Meidän ruudun harjoittelu on vähän..sekaista. Välillä on ihan oikeasti tosi pallo hukassa-fiilis.En oikein aina tiedä että miten liikettä pitäisi treenata. Ongelma ei ole siinä, etteikö T tietäsii mihin sen kuuluu mennä. Päinvastoin, se hahmottaa ruudun mielestäni oikeinkin hyvin. Suoraviivaisuus on ollut ongelma, mutta pallotreenilla ( eli pallo ruudun takana ) on auttanut tähän.T on aiemmin tutkinut mielellään niitä etummaisia kulmatötteröitä.Tästä ruudun keskelle eksyminen onkin jo sitten lottoarvontaa. Etenkään, kun Taiga ei varmasti ymmärrä sitä, että keskelle pitäisi hakeutua. Suoraan sanottuna: en ole osannut sitä sille opettaa. Tähän mennessä kun olen pysäyttänyt sen ruutuun, olen vain luottanut siihen että itse arvioin koiran paikan ruudussa kun huudan.Nimittäin pysähtyminen on Taigalla vahva. Se pysähtyy heti, ei jää pohtimaan ja kyselemään että miksi :).

Mitä tehdä?

*No sepä onkin tuhannen taalan kysymys. En tiedä suoraan sanottuna. Jos joku näitä sepustuksia lukee, niin vinkkejä otetaan vastaan KIITOS! :) Olen lukenut paljon artikkeleita ja vinkkejä netistä, mutta jotenkin kuvio ei ole selkiytynyt minullekaan saati sitten koiralle. Nyt on toiveet korkealla, että päästäisiin yhteen kilpailevien koirakoiden treeniryhmään tai että pääsisin edes itse seuraamaan treenejä ja poimimaan ruutuvinkkejä(kin). Eli kerrataan vielä: ongelma on se ruudun keskelle hakeutuminen.Jos en saa sitä heti stopattua keskelle ruutua, niin koira ei osaa hakeutua ruudun keskelle.Homma menee pyörimiseksi ja epävarmaksi.Tämän vuoksi olen välttänyt sellaisia harjoituksia missä epäonnistumisen riski on suuri, ennen kuin keksin mikä olisi fiksuin tapa opettaa koira hakeutumaan keskelle. Makupaloja en haluaisi kylvää minnekään, koska se tuo mukaan kulmamerkkien haistelun. Lyheyltä matkalta olen palkannut kädestä, kun on osunut siihen keskustaan, mutten usko että koira tajuaa miksi sitä palkkaan..

Kaukot: Tähän mennessä avo-kaukojen harjoittelu on sujunut hyvin.Nyt pitää jo alkaa sitä seisomistakin ottaa enemmän.Seisomista tehdään nyt vähän samaan tapaan kuin avo-kaukoja aiemmin ;) Silloin tällöin ja niin harvoin, ettei edistymistä tapahdu.. Nyt kovien pakkasten aikaan olisi mainiota harjoitella liikettä sisällä. Muutaman kerran Taiga on tehnyt aivan älyttömän upean maasta seisomaan nousun, just sillain hissi-tyylillä.Ikävä vaan, että käsky on aina tuolloin ollut istu ;). Istumisesta seisomaan nousuun olen ajatellut, että koira liikuttaisi etutassujaan takaosan pysyessä paikallaan.Tämä olisi turvallisin tapa, sillä jos takaosa liikkuu niin silloin liikkuu koko koira ;)

Mitä tehdä?

*Treenata ;).Ihan rauhallisesti, tämä seisominen on se kriisiliike, jos koira innostuessaan pomppaa pystyyn ja etenee.Joten lähietäisyydeltä, tekniikka kuntoon.Ei oiota tässä liikkeessä, sillä takiin tulee varmasti. Avo-kaukoja ylläpidetään, koira kyllä osaa ne jo ( siis tietää miten on toimittava ).

--> Avokaukoissa pidettävä silmällä että istumaannousu on luottavainen ja terävä ja maahanmeno rauhallinen. Seisomaannousu treenataan selkärankaan.

Nouto: Oikein hyvältä vaikuttaa kokonaisuudessaan. Suurin huoli oli palautuksen vauhti, mutta hyvältä näyttää sekin. Ote kapulasta on parantunut erinomaisesti.Taiga pitää noudosta :) Kapulaan tarttuminen on ajoittain hyvää, mutta vieläkin vauhdikkaammin saisi tarttua.Taiga ei ole temperamentiltaan kauhean vilkas koira, mikä ehkä näkyy tässä liikkeessä sellaisena perusrauhallisena suorituksena. Kapulan kanssa voinee aika huoletta pitää ihan lystiäkin, heitellä sitä ja leikkiä sillä. Taiga ei harrasta kapulan silppuamista, joten voimaa liikkeeseen on hyvä hakea saalisleikin kautta. Tähän mennessä nykyisellä treenkaavalla ollaan saatu hyvää tulosta aikaan, joten en ala sitä muuttamaan. Tekniikka hiotaan ruokakupilla ja vauhtia sitten haetaan kapulaleikillä :)

Palkkaamattomuus: Ohjaajan heikoin lenkki. Tätä ollaan treenattu aivan liian vähän. Meidän treeneissä palkkaa tippuu paljon. Makupaloja käytän jonkinverran, mutta treeneistämme n.85% on leikkimistä.Leikitään pallolla, patukalla, narupallolla.. Palkkaamattomuutta on pitänyt harjoitella enemmän, mutta jotenkin se on vain jäänyt *seliseli*. Sitä pitää nyt viimeistään alkaa treenaamaan, jottei Taiga opi ettei kokeissa heru mitään ylimääräistä. Toisekseen leikkimistä olisi hyvä kehittää enemmän siihen suuntaan, että leikin koiran kanssa ilman leluja, Onneksi meille on kehittynyt T:n kanssa yhteiset jutut, joista voisi jalostaa lisähyötyä kouluttamiseen. Haluaisin lisäksi oppia lisää laumavietin hyödyntämisestä koulutuksessa.

Jopas oli kerrontaa ;) Tässä nämä päälimmäiset, saas nähdä kuinka viisaita olemme tulevaisuuden treeneissä ;)